Olen ihminen, joka haluaisi, että kaikilla ja kaikkialla asiat voisivat olla hyvin. Soisin jokaiselle niitä elämän pikkuiloja, kuten aamukahvin juomista rauhassa, kylläisenä nukahtamista, metsässä kulkemista ja turvallista kotia. Nämä ovat myös juuri niitä asioita, joita haluaisin jakaa omien lasteni kanssa.
Ahdistun helposti muun muassa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, grooming-ilmiöstä, sukupuuttoon kuolevista eläimistä, sodista ja Horneteista, jotka lentävät kaupungin yllä hupiajelullaan. Ahdistun Amazonian palamisesta, huonoista mielenterveyspalveluista ja yhteiskunnasta, jonka ulkopuolelle edelleen syrjäydytään sekä ilmastonmuutoksesta.
Ymmärrän kaikkia heitä, jotka eivät halua lapsia. Vielä paremmin ymmärrän heitä, joita lapsen saaminen ahdistaa esimerkiksi edellä mainituista syistä. Ihmisenä oleminen on heittelehtivää puuhaa. Toisesta ihmisestä vastuussa oleminen epävarmassa maailmassa, on vähintäänkin kammottava ajatus. Kamalan ihanaa, ihanan kamalaa, tai vain kamalaa. Lapsen kasvattaminen vaatii vakautta ja turvallisuuden tunnetta.
HBO:n Chernobyl -sarjaa katsoessani surin äitiä, joka eli elämänsä onnellisinta aikaa. Hän odotti lasta aviomiehensä kanssa Prypjatin kaupungissa. Pian unelmat kävisivät toteen ja nuoripari saisi elää onnellisena perheenä. Kaikki oli valmiina lasta varten, kunnes Tšernobylin neljäs ydinreaktori räjähti reilun neljän kilometrin päässä Prypjatista. Isä kuoli ja lapsi menehtyi kohtuun. Jos he olisivat tienneet, kaikki olisi mennyt toisin.
Chernobylia katsoessani koin suuttumusta. Miksei päivänselviä asioita voida hoitaa niin kuin kuuluukin? Tuota samaa suuttumusta olen ollut huomaavinani tänä päivänä. Miksi ei vaan voitaisi hoitaa tätä ilmastonmuutoskatastrofia pois alta? Minä haluan lapsia.
Yhteiskunnallisiin ongelmiin ja uhkiin tarttuminen on välttämätöntä vakaalle yhteiskunnalle. Kun luottamus yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen on kunnossa, uskaltaa uran lisäksi tavoitella perhettä. Omalle lapselleen haluaa parasta: turvallista ja rakastavaa kotia, puhdasta ruokaa ja huolettomia leikkejä elinvoimaisessa luonnossa. Oli Greta Thunbergista mitä mieltä tahansa, hän on oikeassa siinä, että lasten kuuluu saada olla lapsia. Kannetaan siis vastuumme yhteiskuntana ja aikuisina, ja annetaan lapsien olla lapsia. Lapsemme ansaitsevat sen.
Annika Hämäläinen
Kirjoittaja on Etsijän päätoimittaja ja yliopisto-opiskelija, joka toivoo työllistyvänsä lapsihaaveineen päivineen.
Kuvituskuvat: Unsplash