Vuosi sitten Greta Thunberg aloitti lakkoilun yksin Ruotsin valtiopäivätalolla joka perjantai. Hän ilmoitti palaavansa kouluun, kun Ruotsin ilmastopolitiikka on säädetty niin, että se täyttää Pariisin ilmastosopimuksen vaatimukset. Pikakelataan vuosi eteenpäin, tähän päivään. Ruotsi ei ole päässyt ilmastotavoitteisiinsa, mutta Gretan lakkoilusta on kasvanut maailmanlaajuisia liikkeitä, ja hän on antanut kasvot ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle. Lisäksi, hänet asetettiin ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi asettamansa esimerkin ansiosta jo 16-vuotiaana.
Puolentoista asteen tai kahden asteen nousu – vai sittenkin enemmän?
Syyskuun alussa luin artikkelin siitä, kuinka uusimpien laskelmien mukaan IPCC:n seuraavaan raporttiin täytyy ehkä päivittää karummat numerot kuin aikaisemmat 1,5 ja 2 astetta. Jos jatkamme kuten tähänkin asti, saatamme olla 3-4 asteen lämpiämisen tiellä. Ilmastonmuutoksen torjunnan tutkija Janne M. Korhonen laskeskeli kohua aiheuttaneessa twiitissään, että kahden asteen lämpiäminen tarkoittaa ”ennennäkemättömän valtavaa globaalia katastrofia”, neljä astetta sivilisaation päätöstä ja viisi astetta tai enemmän hyvin mahdollisesti lajimme loppua.
Uutinen tuntui musertavalta, märän ja homeisen rätin läiskäisyltä naamaani. Juuri kun oli ehtinyt sisäistää aikaisemman tilanteen, joka sekään ei mairitellut tulevaisuudennäkymillään, heitettiin uudestaan hiekkaa silmiin. Valtaansa kaappaava ilmastoahdistus kuitenkin ajoi toimintaan, omassa tapauksessani mukaan järjestämään sekä Turun ilmastoviikon tapahtumia että itse lakkoa ja niiden lisäksi liittymään kolmeen eri ilmastojärjestöön.
Week For Future, kun miljoonat ihmiset marssivat kaduille
20.9. ja 27.9.2019 perjantaina järjestettiin maailmanlaajuiset ympäristölakot ja -marssit, jolloin miljoonia ihmisiä, aikuisia ja lapsia marssi kaduille osoittamaan mieltään ympäristökatastrofia vastaan. Myös Suomessa haluttiin ottaa osaa tähän valtavaan liikkeeseen. Turun ilmastolakon järjestäminen lähti alun perin pienestä ryhmästä vapaaehtoisia, jotka suunnittelivat ja toteuttivat koko homman alusta loppuun hoitaen marssin järjestämiseen liittyvän byrokratian, kylttipajoja, luentoja ja sosiaalisessa mediassa rummuttamisen. Helsingin Earth Strike toimi apuna järjestelyissä, mutta jokaisen kaupungin ilmastolakon takana oli oma toteuttajaryhmänsä.
Marssiessani itse tuhatpäisen huutavan lauman keskellä ja nähdessäni kuvia ja videoita suurkaupungeista ympäri maailman, huomasin elävästi, kuinka joukossa on voimaa. Valtavat yhteisen asian puolesta marssivat ihmismassat ovat voimaannuttavia niiden tukijoille ja uhkaavia niiden vastustajille. Yhteisölliseen toimintaan järjestäytyminen, ilmastoahdistuksen jakaminen ja asian eteen jotain konkreettisesti tekeminen helpottaa oloa ja luo uskoa muutokseen.
” Mihin rahaa voi edes mielekkäästi käyttää kuolleella planeetalla?”
Ilmastolakot ovat lapsista lähtöisin ja kaikkien tulevaisuutta varten
Ilmastolakot tarjoavat kaikille mahdollisuuden tuoda ilmi huolensa vähintäänkin kylttien ja banderollien iskulauseiden muodossa. Marssin aikana huudettiin yhteen ääneen iskulauseita niin, että koko kaupunki toivottavasti heräsi perjantaiaamuun. Turun ilmastolakon ohjelmassa haluttiin antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus puhua, koska heidän on muuten vaikeampi saada itselleen ja ajatuksilleen näkyvyyttä. Nuorien puheenvuoroissa toistuivat samat teemat: samaan aikaan kun tiede maalaa uhkaavia tulevaisuudenkuvia, opettajat, vanhemmat ja jopa koulukaverit saattavat pilkata, jos niistä ahdistuu, ja jos ahdistustaan pyrkii helpottamaan puhumalla ja toiminnalla, sitä hyssytellään.
Olen miettinyt monta kertaa, kuinka nykyinen toimintamalli tuntuu aivan absurdilta. Trendi on pyrkiä koko ajan tuottamaan enemmän, nopeammin ja halvemmalla, samalla kun tiedetään mitä se tekee ympäristölle. Kuinka absurdilta saman ajatuksen täytyy tuntua lapsille, jotka eivät ole vielä joutuneet oranvanpyörän imuun ja turtuneet ajatukseen siitä, että näinhän tämä pyörii? Miten voi olla, että tieteelliset faktat tiedostetaan ja silti nykyisenlainen toiminta jatkuu? Miten voi olla, että taloudellinen järjestelmämme tuhoaa planeettaamme tällä hetkellä ja silti sen muuttaminen tuntuu mahdottomalta? Miten voi olla, että raha todella on elämän jatkumistakin arvostetumpaa? Mihin rahaa voi edes mielekkäästi käyttää kuolleella planeetalla?
Lapsien puheet olivat myös suorasukaisempia, joka tuntui raikkaalta tuulahdukselta jatkuvan varovaisen argumentoinnin keskustelussa. Samalla tavalla, kuin Greta Thunberg kuuluisassa YK:n puheessaan tylytti poliitikkoja suoraan sanomalla: ”Kuinka te kehtaatte?”, kysyivät lapset ilmastolakossa epäuskoisina: ”Mitä ihmettä te oikein touhuatte? HERÄTKÄÄ JA TOIMIKAA”.
Vain 3,5% väestöstä riittää valtarakenteen muuttamiseen
Erica Chenowethin ja Maria Stephanin tekemän tutkimuksen mukaan valtarakenteellisen muutoksen aikaan saamiseen riittää, että 3,5% väestöstä ajaa sitä väkivallattomasti. Väkivallattomaan mielenilmaisuun luettiin lakkoilu ja erilaiset boikotit, ja muut mielenilmaisun keinot, joihin ei liittynyt minkäänlaista fyysistä väkivaltaa ihmisiä tai omaisuutta kohtaan. Suomen väkilukuun suhteutettuna 3,5% tarkoittaisi Turun asukaslukua, eli 192 600 ihmistä.
Vaikka jokainen Turussa asuva ihminen ei osallistunutkaan ilmastolakkoon – oli se töiden, koulun, muiden velvollisuuksien takia tai yksinkertaisesti koska vastustaa ympäristökatastrofia vastaan taistelemista – järjestettiin samalla tarkoituksella lakkoja myös Tampereella, Helsingissä, Salossa, Kuopiossa, Jyväskylässä ja muissa kaupungeissa. YLEn arvioimien osallistujamäärien perusteella osallistujia oli yhteensä n. 10 000, mikä on lupaava alku, muttei ikävä kyllä kovinkaan likellä toivottua määrää.
Suunta on ylöspäin
Kuitenkin Turun ilmastoviikon ja lakon jälkeen en ole tuntenut ilmastoahdistusta nimeksikään. Uusia huonoja uutisia ympäristökriisin eri ulottuvuuksista putoaa eetteriin tämän tästä, mutta niiden kuristava ote kaulani ympärillä on höllentänyt otettaan. Epätoivon on paikannut usko yhdessä tekemiseen ja siihen, että muutos tulee kyllä. Ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Nyt kun ihmiset heräävät enemmän ja enemmän vallitsevan maailmantilan akuuttiuuteen.
Viimeisin todella huono uutinen liittyi siihen, että hedelmällinen maaperä loppuu tätä menoa 60 vuodessa, ja maaperän myötä menee mahdollisuutemme viljellä ruokaa. Viimeisen 40 vuoden aikana maapallo on menettänyt kolmasosan hedelmällisestä maaperästään ja USA:ssa maaperää menetetään 10 kertaa nopeammin kuin mitä sitä ehditään korjata, tietää kertoa dokumentti The Need to Grow (2018). Tämä kaikki johtuu epäkestävästä viljelystä.
Huonoista uutisista ei tule lamaantua, ainakaan pysyvästi. On ymmärrettävää, että se iskee hetkeksi kanveesiin, mutta sitten on vedettävä uudestaan nyrkkeilyhanskat käteen. Vielä on aikaa toimia. On vain toimittava ja nopeasti. Jokainen asteen kymmenes, joka jää lämpiämättä tarkoittaa elämiä, jotka pelastuvat ja katastrofeja, jotka jäävät tapahtumatta.
Yhteensä Week for Futuren lakkoihin osallistui yli 7,6 miljoonaa ihmistä, arvioi Global Climate Strike. Ilmastoviikon mielenosoitukset ovat kuulemma mahdollisesti ihmiskunnan historian mittavimmat tähän mennessä.
”Vaikka kovaa vauhtia uhkaava ekokatastrofi on ajatuksena tosi perseestä, tuntuu hyvältä elää murroksen aikaa ja todistaa näin suuria globaaleja liikkeitä. Se on sanoinkuvaamatonta yhteisöllisyyden ja voimaantumisen tuntemista".
Muutos herättää vastustusta niissä, jotka hyötyvät tämän hetken järjestelmästä
Maailmanlaajuisesti ilmastokysymys on enemmän pinnalla kuin koskaan. Moni ihminen on jo herännyt toimintaan ja jatkuvasti yhä useampi herää tilanteen vakavuuteen ja akuuttiuuteen. Paine päättäjiä ja öljyrahoilla ratsastavia pohattoja vastaan alkaa toimia. Kuitenkin ne tahot, jotka hyötyvät tällä hetkellä vallitsevasta järjestelmästä, aikovat pistää muutokselle hanttiin, koska se uhkaa heidän rahavanojaan.
Mediassa levisi surullinen yritys mustamaalata ilmastolakkoilijoita: kuva, jossa puisto oli täynnä roskia ja tekstinä uutisoitiin australialaisten protestoijien jättävän hirveät määrät roskia jälkeensä. Todellisuudessa kuva ei ollut samasta asiayhteydestä, eikä edes paikan päältä vaan ilmeisesti jonkin festivaalin jäljiltä ihan muualta kuin väitettiin. Greta Thunbergin taustoja on alettu kaivella ja 16-vuotiaan nuoren taustoista on etsitty törkyä hinnalla millä hyvänsä. Näin ei olisi, ellei häntä koettaisi uhkaksi.
Paras tapa, jota öljy-yhtiöt ovat jo aiemmin käyttäneet, on nimenomaan vastaepäilyksien kylväminen ihmisten mieleen rahoittamalla ja levittämällä ilmastonmuutosta vähätteleviä tai kieltäviä ”tutkimuksia”. Dokumentti Suuri ilmastoskandaali (2017) kertoo, että jo 60 vuoden ajan öljy-yhtiöt ovat tienneet fossiilisten polttoaineiden polttamisella olevan yhteyksiä merenpinnan nousuun ja ilmaston lämpenemiseen. Kuitenkin tehokas propagandakampanja, joka väittää, ettei minkäänlaisien yhteyksien olemassaolon todistaminen ole mahdollista, on tehokas tapa sotkea kuluttajan mieltä. Ja ainahan kuluttajalle on mukavampaa ja helpompaa toimia niin kuin ihmisen nopeuttamaa ilmastonmuutosta ja siten olemassaoloa uhkaavaa kriisiä ei olisi olemassakaan.
Kaiken jälkeen päällimmäiseksi nousee toivo
Koko maailman asukasluku on tällä hetkellä 7,7 miljardia ihmistä. Siitä 3,5% tarkoittaisi 271 miljoonaa ihmistä. Nätisti sanottuna 7,6 miljoonaa ihmistä jää aika roimasti toivotun rajan alapuolelle, mutta jos mietitään mikä muutos on tapahtunut viimeisen vuoden aikana ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, luvuista ei pidä mielestäni lannistua. Päinvastoin, nyt olisi hyvä hetki voimaantua I Will Survive -kappaleen tahtiin. Seuraava globaali ilmastolakko järjestetään jo 29.11. Jännittävää nähdä yltääkö sen luvut lähellekään edellisen lakkoviikon osallistujamäärää – vai kirmaako se luvuiltaan peräti ohi? Joka tapauksessa, laittakaa kalenteriin merkintää ja välittäkää tietoa eteenpäin.
Jatketaan rumpujen rummuttamista, järjestäytymistä ja sinnikästä ilmastotyötä, joka ikinen, omalla tahollamme, omilla tavoillamme. Ottamalla selvää asioista, jakamalla tietoa, osallistumalla tapahtumiin, keskustelemalla, menemällä epämukavuusalueelle ja laajentamalla näkökulmia. Ja hyvin tärkeä asia: valeuutisten, epäilyksien herättämisen ja muiden hölmöjen keinojen ei saa antaa johdattaa harhaan. Tiede on yksiselitteinen ja olemme vatvoneet jo liian kauan.
On hyvin tärkeää, että mekin täällä pienessä Suomessa teemme parhaamme yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla sen eteen, että tavoitteemme hiilineutraaliuudesta vuoteen 2035 mennessä toteutuu. Jos et oikein pysty motivoimaan itseäsi toimintaan, mieti vaikka Suomea EU:n puheenjohtajamaana ja sen tuomaa edustusasemaa päätöksenteossa. Minusta ainakin tuntuu, että jos nyt lisäämme pökköä pesään vielä entisestään, olemme aivan läpimurron kynnyksellä. Muutos ei etene lineaarisesti, vaan kun tietty piste on ylitetty, räjähtää liike lumipalloefektin tavoin, jolloin marginaalista muuttuu enemmistö.
Itse ainakin olen alkanut taas suunnitella minkävärisen ja mitä tuntivauhtia kiikkuvan keinutuolin vanhuksena haluaisin.
Saana Niemi