• Etsijä -lehti

Väkevä, hirmuinen, mystinen vittu – kansanuskon suhtautumisia naisten seksuaaliseen voimaan


Naisen seksuaalisuutta on pitkään tarkasteltu lähinnä patriarkaalisen yhteiskunnan tai uskonnollisten käsitysten näkökulmasta. Yhteiskunnassa vallalla olevien moraalikäsitysten ja normien kautta on saneltu, millainen seksuaalisuus on naiselle sopivaa. Naisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus eli oikeus päättää omasta kehosta on suomalaisessa yhteiskunnassa vielä suhteellisen tuore asia. Ymmärtääksemme paremmin naisten seksuaalisuuteen liittyvien käsitysten ja asenteiden historiaa, voimme siirtää katseet menneiden vuosisatojen suomalaisten maailmankatsomukseen.


Tutkin gradussani naisen seksuaalisuutta suomalaisessa kansanuskossa otsikolla "Naiset ne nussusta nurisee, piiat kyrvän pienouesta”: naisen seksuaalinen toimijuus suomalaisissa kansanomaisissa uskomuksissa”. Tutkielmassani tutustuin ajatuksiin naisen seksuaalisuudesta Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokannassa sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoaineistossa, joka on kerätty noin 1800–1950-luvuilla.


Kuvituskuvassa nainen näyttää sukupuolielintään paholaiselle, eurooppalaiselle anasyrmalle tyypilliseen tapaan.
Eurooppalainen anasyrma-perinne muistuttaa paljon suomalaista harakointia. Kuva: The Devil of Pope-Fig Island - Jean de la Fontaine (Wikipedia)


Suomalaisessa kansanuskossa naisen seksuaalisuuteen liittyi runsaasti uskomuksia. Naisen sukupuolielimillä eli vitulla ajateltiin olevan yhteys tuonpuoleiseen maailmaan, jonka voiman uskottiin siirtyvän naisen sukupuolielinten kautta tämänpuoleiseen maailmaan. Seksuaalinen voima, eli vitun väki, oli maaginen voima, jonka avulla naiset pystyivät tekemään asioita. Toisaalta patriarkaalisessa yhteiskunnassa miehet pitivät vitun väkeä vaarallisena ja arvaamattomana, minkä vuoksi naisten elämälle oli asetettu rajoituksia.


Suhtautuminen vitun väkeen oli suomalaisissa kyläyhteisöissä ristiriitaista. Vitun syntyrunossa, joka selittää naisen sukupuolielinten alkuperää, vittu saapuu Viipurista ylellisesti silkkityynyjen sisällä. Miesten reaktiot vitun saapumiseen ovat kunnioittavia ja jopa ihailevia, sillä vitun saapuessa “Herrat nosti hattuahan, kuninkaat kypärätähän, miehet mieli muutuksihin, poika parat polvillehen.” (1)


Toisaalta vittua kuvataan hurjana ja arvaamattomana, jopa rumana. Eräässä runossa ohikulkeva mies sattuu näkemään nukkuvan kauniin naisen sukupuolielimet ja kauhistuu irvileukaiselta koiralta näyttävää vittua. “--oli vittu väärällänsä, räkäreikä ränksällänsä, kun halastu haava, reikä raualla revästy, ikenetki irvellensä, huulet paksut höröllänsä, kun kovin äkäsen koiran, suuttuneen suenpenikan” (2) Vitun mystisen tuonpuoleisen voiman vuoksi se herättää miehissä sekä kunnioitusta että pelkoa.



Epäluuloisen suhtautumisen vuoksi naisten magia tapahtui yleensä ulkopuolisilta ja etenkin miesten silmiltä salassa. Vitun vihojen pelossa naisten osallistumista miesten elämänpiiriin voitiin rajoittaa.


Suhtautuminen vitun väkeen oli ristiriitaista, koska vitun väki sai aikaan sekä rakentavia että vahingollisia asioita. Väen käyttö oli yhteiskunnallisesti hyväksyttyä vain, kun sitä käytettiin yhteisöä rakentaviin ja normeja täyttäviin tarkoituksiin, kuten karjan ja perheen suojelemiseen tai avioliiton solmimisen edistämiseen. Vitun väkeä käytettiin suojelemaan erityisesti rajanylitystilanteissa, joissa epäonnen uhka oli läsnä. Esimerkiksi nuorten kotoa kylälle lähteminen ja karjan siirtyminen navetasta laitumelle olivat tilanteita, joissa ylitettiin kodin ja ulkopuolisen maailman raja.


Karjan ja lasten suojeleminen tapahtui harakoimalla, jolloin nainen astui suojeltavan ihmisen tai eläimen yli haarat paljastettuna ja vitun voima siirtyi harakoinnin kohteeseen. Esimerkiksi keväisin karja voitiin päästää laitumelle naisen haarojen ali naisen seisoessa portin yllä. Toinen tapa käyttää vitun väkeä suojeleviin tarkoituksiin oli pyllyttäminen. Naisen paljastaessa vittunsa metsälle, vitun väen uskottiin pitävän karhut loitolla kylästä.


Jos vittu paljastettiin miesten elämänpiirissä, se saattoi aiheuttaa haitallisia asioita. Miesten jalkojen yli käveleminen saattoi aiheuttaa haavoihin tulehduksia (vitun vihat) ja miesten työkalujen yli käveleminen saattoi tehdä ne käyttökelvottomiksi tai vähentää metsästysonnea. Epäluuloisen suhtautumisen vuoksi naisten magia tapahtui yleensä ulkopuolisilta ja etenkin miesten silmiltä salassa. Vitun vihojen pelossa naisten osallistumista miesten elämänpiiriin voitiin rajoittaa.


Vitun väki siis mahdollisti ja hankaloitti naisten elämää. Vaikka vitun väen käyttöä rajoitettiin, väki mahdollisti naisille vaikutusmahdollisuuksia elämässä ja vallankäyttöä perheen sekä kodin suojelemiseksi. Vitun väen ansiosta naiset olivat monessa tilanteessa miehiä maagisesti voimakkaampia, mikä on merkittävä ja huomionarvoinen asia patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa mies oli kiistämättä perheen pää. Toisaalta naisten piti jatkuvasti navigoida miesten varautunutta suhtautumista vitun väkeä vastaan ja etsiä tapoja käyttää väkeä joutumatta yhteisön silmätikuksi.



Mustavalkokuvassa piiat istuvat saunassa selkä kameraan päin.
Mattisten talon piiat saunassa, 1937. Kuva: Museovirasto - Kansatieteen kuvakokoelma


Vitun väen vaarallisuuden lisäksi miehet perustelivat sen käytön rajoittamista arvaamattomuudella. Naisen ei ajateltu pystyvän kontrolloimaan omaa seksuaalista voimaansa, mikä näkyy runoissa, joissa sukupuolielimet elollistetaan ja ne saavat oman elämänsä. Runoissa esimerkiksi vittu syö kyrvän vahingoittaen sitä, vittu kiipeää puuhun, josta pojat koittavat houkutella sitä alas ja pimppi lähtee naiselta karkuun. Värikkäimmissä kuvauksissa kyrpä syyttää hirmuista ja kyltymätöntä vittua sen aiemmista pahoista teoista, viitaten mahdollisesti epäonnistuneeseen yhdyntään:



“Vittu nousi kannon päähän niinkuin leveä lehmän paska, riekisteli, rääkisteli:

- Tule kulta kulkkuhuni, hopea ikenihini! Kyrpä vastasi vakainen:

- Tulkoot tuliset nuolet sinun kutta kulkkuhusi, ilkiä ikenihisi!

Kyllä muistan muinosetki ikuset pahat tekosi:

veinpä väänit silmästäni, aivot päästäni pusersit, nahan kuorit korvilleni.” (3)



Naisen arvaamaton seksuaalinen voima oli patriarkaalisen yhteiskunnan näkökulmasta uhka, sillä pahimmillaan se olisi voinut ajaa naiset uhmaamaan miesten asemaa yhteisössä. Uhan toteutumista ennakoitiin rajaamalla naisen elämä kodin piiriin ja seksuaalisuus avioliitossa toteutettavaksi.


Naisen seksuaalisuudelle asetetuista rajoituksista huolimatta suomalaisten kyläyhteisöjen naisia ei voida niputtaa patriarkaalisen järjestelmän alisteisiksi piioiksi. Naiset keksivät keinoja käyttää seksuaalista voimaansa ja toteuttaa seksuaalisuuttaan rajoituksista huolimatta. Vitun väkeä käytetään miehiltä salassa ja rajoja venytetään taioilla, joilla esimerkiksi lisättiin vaikutusvaltaa miehiin. Vittu ja sen voima olivat naisille ylpeyden aihe. Samaan aikaan voidaan tiedostaa, että yhteisön uskomukset ja patriarkaaliset rakenteet määrittelivät ja rajoittivat naisten toimijuutta sekä seksuaalisen voiman käyttämistä.


Monet naisen seksuaalisuuteen liittyvistä ajatuksista ja uskomuksista ovat edelleen ajankohtaisia. Naisen sukupuolielinten toimintaa tunnetaan heikosti ja keskustelu seksuaalisuudesta on edelleen usein falloskeskeistä (4) (tai tämän jutun kohdalla ehkä osuvammin kyrpäkeskeistä). Vaikka keskustelu naisen seksuaalisuudesta on viime vuosikymmenten aikana vapautunut, ajatukset naisen seksuaalisuuden kontrolloinnista ovat nousseet esille esimerkiksi keskustelussa seksuaalisesta häirinnästä. Naisen keho nähdään edelleen usein miehisen linssin läpi ja naisen seksuaalisuus asiana, jota määritellään ulkopuolelta.


Naisille on annettava yhteiskunnassa yhä enemmän tilaa päästä määrittelemään itse seksuaalisuuttaan, sen toteuttamista ja sen rajoja. Toivon, että vitun väki voisi olla keskusteluissa esimerkkinä positiivisesta seksuaalisesta voimasta, jonka perintöä naiset voivat kantaa ylpeydellä.




Helmi Saksholm



Lähteet:

1. SKVR XV 409. [Pohjois-Karjala.] Elias Lönnrot. Lönnrotiana 17:144. [1828-1831.] 2. SKVR XV 394. Elias Lönnrot. Lönnrotiana 6:10. Säkeet 1-14 > SKVR VI 463. [1836-44.] 3. SKVR XV 409. [Pohjois-Karjala.] Elias Lönnrot. Lönnrotiana 17:144. [1828-1831.] 4. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000002903164.html "Naiset ne nussusta nurisee, piiat kyrvän pienouesta" : naisen seksuaalinen toimijuus suomalaisissa kansanomaisissa uskomuksissa - Helmi Saksholm, 2020 https://helda.helsinki.fi/handle/10138/316639


#maaliskuu2021