Olemme tottuneita siihen, että elinympäristömme on täynnä monenlaista. Tämä näkyy arjessamme esimerkiksi silloin, kun olemme kävelemässä kotiin kauppakeskuksen läpi, ja taustalla soi eri liikkeistä kantautuvat soittolistat, tai vaihtoehtoisesti yhä useampi meistä astelee katuja kuunnellen musiikkia omista kuulokkeistaan. Kun pysähdymme kiinnittämään korviemme nappaamiin ääniaaltotaajuuksiin tarkempaa huomiota, voimme kaikki tehdä omia päätelmiämme musiikin moniulotteisista viittauksista eri asioihin. Saatamme myös huomata, että mitä enemmän meillä on tietoa uskonnoista, sitä laajempi maailma meille aukeaa myös musiikin parissa. Uskonnollisia teemoja, ideoita ja symboleja voi löytää lähes kaikista musiikkigenreistä ja niiden ympärille muodostuneista alakulttuureista.
Jos näitä monia eri uskonnollisia diskursseja tahtoo jäsentää systemaattisemmin, on mahdollista keskittyä esimerkiksi johonkin tiettyyn musiikkilajiin, samalla huomion voi rajata myös joihinkin tiettyihin uskonnon aspekteihin. Esimerkiksi Heavy Metal- musiikkiin on useasti yhdistetty melko ”synkät” uskonnolliset ja hengelliset teemat, joita on ammennettu erilaisista lähteistä, joita usein kutsutaan yleisesti esoteerisiksi tai okkultistisiksi.
Esoteria ja okkultismi ovat kiinnostavia mutta samalla melko tuoreita tutkimuskohteita uskontotieteen tutkimuskentällä, eikä niiden akateemisista määritelmistä olla yksimielisiä. Hyvin yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että arkikielessä esoterialla viitataan salaperäiseen eli esoteeriseen tietoon, joka on vain tietyn, suljetun ryhmän saavutettavissa. Vastakohtana tälle on eksoteerinen eli kaikille avoimena oleva tieto.
Kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta esoteriaa ja okkultismia tutkinut Wouter J. Hanegraaffin mukaan okkultismilla viitataan 1800- luvun ja sen jälkeiseen ”hylättyyn tietoon”. Esoteerisuus on siis tietyllä tavalla eräänlainen kattotermi kaikelle sellaiselle, mikä on aikojen saatossa jäänyt valtavirtatieteen ja institutionaalisempien uskontojen ulkopuolelle, esimerkiksi astrologia ja alkemia ovat tällaisia.
Okkulttuuri on yksi uskontososiologinen tapa hahmottaa modernin ajan jälkeistä uskonnollisuutta.
Siitä huolimatta, että esoteria ja okkultismi saattavat olla akateemisesti hankalasti määriteltäviä termejä, ei niihin liittyviä viittauksia tarvitse populaarimusiikin kentällä lähteä etsimään kaukaa. Erityisesti nimenomaan metallimusiikissa niitä löytyy monikerroksellisesti, esimerkiksi levynkansitaiteessa, musiikkivideoissa, fanitavaroissa, lyriikoissa ja jopa artistien asuvalinnoissa.
Verrattuna muihin populaarikulttuurin osa-alueisiin, on musiikilla jo pitkään ollut suuri merkitys erilaisten esoteeristen teemojen välittäjänä. Populaarimusiikki voikin siis olla myös keino tuoda esiin sellaisia uskonnollisia teemoja, jotka jäisivät muuten melko marginaalisiksi. Erityisesti populaarikulttuuria laajasti tutkinut uskontotieteilijä Christopher Partridgen mukaan populaarikulttuurin avulla on mahdollista jakaa vaihtoehtoisia ja usein muuten melko lailla huomiotta jääneitä uskonnollisia ilmiöitä ihmisten laajempaan tietoisuuteen. Hänen mukaansa esimerkiksi juuri metallimusiikki voidaan nähdä tärkeänä osana jatkuvasti kehittyvää uskontokulttuurista miljöötä, jota hän nimittää okkulttuuriksi. Okkulttuuri on yksi uskontososiologinen tapa hahmottaa modernin ajan jälkeistä uskonnollisuutta.
Vaikka esoteerisuuden ja okkultismin käsitteiden huomioiminen onkin aiemmin jäänyt uskonnon ja populaarikulttuurin tutkimuksessa melko lailla pieneen osaan, on metallimusiikin kiinnostus hieman synkempiin uskonnollisiin teemoihin alettu huomioimaan myös uskontotieteellisen tutkimuksen kentällä. Länsimaisen esoterian näkökulmasta hevimetallimusiikkia tutkinut Kennet Granholm on myös todennut, että Hevi Metalli- bändien, kuten Black Sabbathin, musiikilliset lyriikat ovat ihmisille helpommin lähestyttäviä, kuin renessanssiaikaisen filosofin astrologiset kirjoitukset.
Populaarimusiikki tuo laajan yleisön tietoisuuteen sellaisia asioita, joihin, mitä todennäköisemmin, emme muuten lähtisi oma-aloitteisesti tutustumaan.
Vaikka olenkin keskittynyt nimenomaan metallimusiikin näkökulmaan, on syytä tuoda esille, ettei esoteria ole vain metallimusiikin yksinoikeus. Esimerkiksi pop-musiikissa on viime aikoina kiinnitetty huomiota erilaisiin salaseurallisiin viittauksiin, kuten esimerkiksi Beyoncen lavaesiintymiseen ja hänen tekemiinsä käsiliikkeisiin. Lisäksi yhä harvempi ihminen kenties nykyään tarttuu Raamattuun ja lukee sitä muuten vain, mutta kuullessaan radiosta Antti Tuiskun laulavan valitusta kansasta saattaa ihmisen uteliaisuus herätä. Populaarimusiikki tuo laajan yleisön tietoisuuteen sellaisia asioita, joihin mitä todennäköisemmin emme muuten lähtisi oma-aloitteisesti tutustumaan.
Taiteilija Alex Grey käyttää levynkansitaiteessaan runsaasti esoteerista symboliikkaa, geometrisia kuvioita ja viittauksia liittyen ihmisen syntymään ja kuolemaan.
Myös fanituotteista, kuten kangaskasseista, voi bongata uskonnollisia viittauksia.
Heptagrammi (engl. heptagram) on symbolina yhdistetty muunmuassa Raamatun seitsemän päivän luomiskertomukseen ja Aleister Crowleyn Thelemaan. Roomalaisten numeroiden merkityksenä toimii kangaskassin painovuosi: MMXIX = 2019.
” Esoteric surgery, dissection of the soul,
Unsuspected precise power,
On the wounded astral body,
Projected beam of light //
Esoteerinen, sielulle suoritettava leikkaus
tapahtuu epäilyttävän tarkalla voimalla,
haavoittuneessa astraalivartalossa,
projisoidun valonsäteen avulla”
(Kirjoittajan oma suomennos.)
Gojira / Esoteric Surgery
Kyseisissä lyriikoissa on paljon esoteerista sanastoa. Esimerkiksi astraalivartalo voi tarkoittaa monia asioita, mutta usein se yhdistetään parapsykologiseen sanastoon kuolemanjälkeisestä tai kehon fyysisyydelle vastakkaisesta tietoisuudesta puhuttaessa.
Katriina Marjamäki
Lähteet:
Nina Kokkinen & Tiina Mahlamäki, 2020: ”Näkökulmia esoteerisuuteen ja okkultismiin” Teoksessa: Teoksessa: Tiina Mahlamäki & Nina Kokkinen (toim.) Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa, 11—30.
Tommy Ramsted & Marcus Moberg, 2020: ”Esoteerisuus ja populaarikulttuuri” Teoksessa: Tiina Mahlamäki & Nina Kokkinen (toim.) Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa, 247—266.
Marcus Moberg, 2012: ”Religion in Popular Music or Popular Music as Religion? A Critical Review of Scholarly Writing on the Place of Religion in Metal Music and Culture” Teoksessa: Popular Music and Society, 35 (1), 113—130.
Kuvat: AP, Alex Grey, Unsplash.com
Comments