Ilmastonmuutos herättää vilkasta keskustelua ympäri maailmaa. Mitä mieltä uskontojen edustajat ovat siitä? Haastattelin viittä eri kirkon ja uskonnon edustajaa luontosuhteesta ja ilmastonmuutoksesta. Eri uskonnot painottavat selvästi erilaisia asioita ilmastokeskustelussa.
Ilmasto, ympäristö ja luonto toistuvat julkisessa keskustelussa lähes päivittäin. Ja syystäkin, koska lukuisat kansalaiset ovat kyselytutkimusten mukaan huolissaan ilmastonmuutoksesta. Poliittiset päättäjät ovat kaikkea muuta kuin yksimielisiä siitä, mitä ilmastotoimia tarvitaan - vai tarvitaanko mitään.
Uskonnot eivät ole sivussa tästä keskustelusta. Päinvastoin, monissa uskonnoissa suhde luontoon ja ympäristöön on ollut perinteisesti tärkeä kysymys. Luonnon asema ja ilmastokeskustelu nähdään kuitenkin hyvin erilaista näkökulmista, selviää haastatteluissa.
“Luonnon tuhoaminen on kollektiivista itsensä tuhoamista”
Lokakuussa 2018 Suomen evankelis-luterilainen kirkko tiedotti näkyvästi. “Kirkko selvittää keinojaan hillitä ilmastonmuutosta” todettiin otsikossa. Tiedotteessa arkkipiispa Tapio Luoma vakuutti, että evankelisluterilainen kirkko haluaa olla mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta konkreettisin toimin.
Kristillisissä kirkossa puhe luonnosta ja ympäristöstä ei sinänsä ole aivan uutta. Suomen evankelisluterilaisen kirkon johtava asiantuntija, rovasti Ilkka Sipiläinen kertoo, että kirkon ympäristöherätys syntyi 1960-luvulla.
“Se oli vastauksena sekä luonnon tilasta tulleisiin hätähuutoihin että kritiikistä, jota oli esitetty kristinuskon tiettyjä kielteisiä ympäristövaikutuksia kohtaan”, kertoo Sipiläinen.
Kirkkoa pidettiin oppisisällöiltään ihmiskeskeisenä, eikä ympäristösuhde painottunut monien mielestä tarpeeksi. Tämän kritiikin seurauksena syntyi ekoteologia, joka nosti ympäristön ja luonnon merkitystä kristillisessä sanomassa.
Evankelisluterilaisen kirkon mukaan luomakunta on arvokas ja pyhä, koska se on Jumalan luoma. Ihmisen tehtävänä on pitää huolta luomakunnasta.
Ihmisen velvollisuutta luomakuntaa kohtaan painottaa myös veli Gabriel Salmela. Hän toimii johtajana katolisessa kulttuurikeskuksessa Studium Catholicumissa.
“Uskon valossa ymmärrämme Luojan asettamat ekologiset ja sosiaaliset velvollisuutemme ympäristöä kohtaan. Ihminen itse on osa ekologista järjestystä ja luonnon tuhoaminen on siten kollektiivista itsensä tuhoamista”, veli Gabriel toteaa.
Ihminen “luonnon puutarhurina” luomiskertomuksesta lähtien
Suomen ortodoksisen kirkon diakoni Vladimir Sokratilin korostaa kristillisen luontosuhteen lähtevän Raamatun luomiskertomuksesta. Sokratilin painottaa luonnon olevan ihmiselle ”alamainen”, josta ihmisen täytyy pitää hyvää huolta.
“Ortodoksinen käsitys ihmisen herruudesta yleensä on siinä, että johtaminen on palvelemista. Jos Jumala on koko luomakunnan kaitsija, niin ihminen on Jumalan ”puutarhuri”, jonka toiminnan fokuksessa on elinympäristöstään huolehtiminen ja vastuullinen hyödyntäminen”, sanoo Sokratilin.
Samansuuntainen käsitys on myös juutalaisuudessa.
“Juutalaisuudessa ihminen on osa luontoa, mutta sen yläpuolella”, valoittaa Helsingin juutalaisen seurakunnan rabbi Simon Livson. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ihmisellä on vastuu luonnosta ja sen huolehtimisesta.
“Ympäristöstä huolehtiminen on uskossamme hyvin tärkeää, ja ihmisen hyvinvoinnin katsotaan myös olevan läheisesti riippuvainen luonnon hyvinvoinnista. Näin on uskomme mukaan ollut luomisen alusta lähtien, Eedenin paratiisista saakka”, kuvailee Livson.
Sopusointu ympäristön kanssa ja karman laki
Buddhalaisuudessa aihetta lähestytään erilaisesta näkökulmasta. Varhaisissa paalinkielisissä kirjoituksissa ei puhuta luonnosta, vaan käsite on syntynyt myöhemmin.
“Luontoa vastaava on lähinnä käsite ”maailma”, johon myös ihminen sisältyy. Maailma on jatkuvassa muutoksessa, mikään ei ole pysyvää vaan syntyy, kehittyy ja hajoaa”, avaa Suomen Buddhalaisen Unionin puheenjohtaja Irma Rinne.
Buddhalaisuudessa uskotaan karman lakiin, eli syyn ja seurauksen lakiin. Maailmankatsomus perustuu siihen, että kaikki maailmassa on keskinäisriippuvaisessa suhteessa. Hyvien ja huonojen tekojen vaikutukset näkyvät koko maailmassa, joten ihmisen toiminnalla on siksi merkitystä.
“Buddhalaisuudessa ajatellaan, että ihmisen toiminta vaikuttaa maailman muutosprosessiin niin, että ahneus, viha ja tietämättömyys tuovat kärsimystä ihmiselle itselleen samoin kuin maailmalle. Ihminen voi hyvin, kun hän on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.”
Suuret maailmanuskonnot ovat ilmastonmuutoskeskusteluun verrattuna hyvin vanhoja. Siksi kannanotto ilmastonmuutokseen on jäänyt nykyisten uskonnollisten vaikuttajien vastuulle.
“Monet nykyajan suuret buddhalaiset opettajat ovat ottaneet kantaa ilmastonmuutokseen”, vastaa Rinne. Esimerkiksi hän nostaa keskeisten buddhalaisten uskonnollisten vaikuttajien, dalai-lama Tenzin Gyatson, munkki Thich Nhat Hanhin ja 17. karmapa Trinley Thaye Dorjen vetoomuksen maailman johtajille.
Vetoomus tehtiin vuonna 2015. Siinä korostetaan ymmärrystä maailman asioiden keskinäisestä riippuvuudesta, joka oli yksi keskeisiä Buddhan oivalluksia. Vetoomuksessa vedotaan siihen, että ihmisten tulisi asteittain vähentää vaikutustaan ympäristöön.
Paavit mukana ilmastokeskustelussa
“Kristillisten kirkkojen enemmistö ottaa ilmastonmuutoksen hyvin vakavasti ja toimii sen hillitsemiseksi”, toteaa evankelisluterilaisen kirkon rovasti Sipiläinen.
“Katolinen kirkko ja suuret kirkkoliitot kuten Kirkkojen maailmanneuvosto (WCC), Luterilainen maailmanliitto (LWF) ja reformoitujen kirkkojen maailmanjärjestö (WCRC) ovat siitä hyviä esimerkkejä.”
Katolisen kirkon parissa ilmastonmuutos on herättänyt runsaasti keskustelua, johon ovat osallistuneet myös paavit.
“Paavit Paavali VI:sta Franciscukseen ovat pitäneet kysymystä esillä säännöllisesti 1960-luvulta lähtien harkitun kestävän kehityksen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, kosmoksen ja luonnon järjestyksen sekä hengellisyyden näkökulmista”, kertoo veli Gabriel.
Veli Gabriel korostaa, että ekologinen katastrofi on osa ihmiskunnan moraalista ja hengellistä kriisiä. “Kysymyksessä on erittäin vakava ihmisen olemassaoloa, yhteiskunnallista vakautta ja oikeudenmukaisuutta koskeva haaste.”
Hän nostaa yhteiskunnassa vallalla olevan kulutusajattelun yhdeksi suurimmista haasteista.
“Yksi uhka on pragmaattinen relativismi, “käytä-heitä pois” -kulutusajattelu, joka murtaa objektiivisia normeja ja sitä pidetään oikeutuksena turmiollisille käytännöille luonnon lisäksi myös ihmiselle, kuten abortti tai vanhusten heitteillejättö.”
Luonto on alamainen - usko korostaa ihmistä Ortodoksisen kirkon opin ja perinteen valossa ilmastossa tapahtuvat muutokset ovat ihmisen vastuulla, “mikäli ne ovat ihmisen toiminnan tai toimettomuuden aiheuttamia”.
“On silti todettava, että Raamatun valossa luonto on ihmiselle ”alamainen”, ja siksi ekologian yksinpuolinen edistäminen ihmisen hyvän ja laadukkaan elämän kustannuksella ei ole ortodoksikristitylle hyväksyttävä vaihtoehto”, toteaa diakoni Vladimir Sokratilin Suomen ortodoksisesta kirkosta.
Hän painottaa, että uskossa ihmistä priorisoidaan aina, vaikka luonnonsuojelemiseen suhtaudutaan silti vakavasti.
“Luontoon ei tule suhtautua palvovasti - muuten syyllistymme epäjumalanpalvontaan”
Juutalaisesta seurakunnasta todetaan, että heillä ei ole mitään valmista kantaa ilmastonmuutokseen, koska ilmiö on niin uusi. Yleisesti luonnosta ja ilmastosta huolehtimisen nähdään olevan ihmisten vastuulla.
Rabbi Simon Livson kehuu ilmastoliikehdintää.
“Mielestämme on erinomaista, että ihmiset - varsinkin nuoret - ovat heränneet näkemään luonnon arvon ja merkityksen, samoin oman roolinsa paitsi sen hyödyntäjänä, myös sen suojelijana.”
“Silti on hyvä pitää mielessä, että luontoon ei tule suhtautua palvovasti (kuten ei tieteeseenkään), vaan palvonta on kohdistettava luomakunnan Luojaan, Jumalaan. Muuten syyllistymme epäjumalanpalvontaan.”
Hän haluaa myös korostaa erilaisten ilmastomielipiteiden hyväksymistä.
“Juutalaisuus on myös aina pitänyt esillä eri ääniä ja mielipiteitä eikä ole pyrkinyt hiljentämään niitä. Siksi mielestämme on kuunneltava niitäkin tiedemiehiä ja tavallisia kansalaisia, jotka eivät ole vakuuttuneita siitä, että ihmisten toiminnasta aiheutuva hiilidioksidin määrä vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen.”
Etsijä-lehti lähestyi haastattelupyynnöllä myös Suomen Islamilaista Yhdyskuntaa, Suomen Metodistikirkkoa ja Karhun kansaa, mutta emme valitettavasti saaneet vastausta haastattelupyyntöömme.
Yhteisöjen omat ilmastotoimet
Erilaiset toimenpiteet kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen ja luonnonsuojeluun liittyen ovat arkipäivää. Siksi kysyimme, mitä käytännön toimenpiteitä eri uskonnolliset yhteisöt ovat tehneet ilmastonmuutoksen estämiseksi.
Rabbi Simon Livson, Helsingin juutalainen seurakunta: “Yhteisömme suhtautuu ilmaston lämpenemisen uhkaan vakavasti ja tekee parhaansa sen torjumiseksi. Emme esimerkiksi käytä lauantaisin eli sapatteina emmekä varsinaisina juhlapyhinäkään lainkaan fossiilisia polttoaineita. Näitä "free from" päiviä on noin kuusikymmentä vuodessa. Pyrimme seurakuntakeskuksessamme ylipäätään kuluttamaan mahdollisimman vähän energiaa ja tutkimme parhaillamme mahdollisuutta maalämmön käyttöönottoon. Koska Mooseksen lain mukainen nautakarjan teurastus on jo pitkään ollut Suomessa kiellettyä, vältämme siten nautakarjan synnyttämät mahdolliset päästöongelmat.
Yhteisömme jäsenet ovat keskimäärin valistuneita kansalaisia ja ottavat yksityishenkilöinä parhaansa mukaan huomioon kestävän kehityksen, ilmaston ja luonnonsuojelun vaatimukset.”
Puheenjohtaja Irma Rinne, Suomen Buddhalainen Unioni:
“Suomen Buddhalainen Unioni on yhteistyöjärjestö, jonka jäseninä on 13 buddhalaista ryhmää. Jäsenjärjestömme kiinnittävät toiminnassaan huomiota eettisyyteen ja pyrkivät tiedostamaan oman käyttäytymisensä seurauksia, esimerkiksi suosimalla kasvis- ja vegaanista ruokaa ja kierrättämällä jätteet. Maailma kylässä -festivaalin teema tänä vuonna oli ilmastonmuutos. Yhdessä muiden uskontojen kanssa luimme ja kuuntelimme ilmastotekstejä. Olemme jäsen Euroopan Buddhalaisessa Unionissa ja olemme mukana valmistamassa yhteistä kannanottoa ilmastokysymykseen.
Suunnittelemme tapahtumia kansainväliseen Buddhalaiseen toimintapäivään / Buddhist Action Day, jossa 2020 teemana on ilmastonmuutos. Tarkoituksemme on Ruotsin tapaan järjestää kävely ja meditaatio kesäkuun alussa, teemana ilmastonmuutos. Tehtävämme on pitää aihetta esillä ja muistuttaa, että buddhalaisten arvojen mukaista on huolehtia kaikkien hyvinvoinnista.”
Veli Gabriel Salmela, kulttuurikeskus Studium Catholicum:
“Dominikaanijärjestön Studium Catholicum kulttuurikeskuksemme on hiilineutraalin YK:n Climate Neutral Now -partneriorganisaatio ja WWF Green Office ympäristöjohtamisen sertifioitu toimija. Täten koko toiminnan ympäristövaikutukset arvioidaan, mitataan ja raportoidaan vuosittain huomioiden jatkuva parantaminen. Aiheutetut päästöt kompensoidaan. Sähkö- ja lämpöenergia on uusiutuvaa, sähkölaitteiden virrankulutus optimoitu, pesuaineet ympäristömerkittyjä. Tarjoilussa suositaan luomua eikä kertakäyttöastioita ole. Kierrätyksestä huolehditaan muovin, metallin, paperin, kartongin ja biojätteen osalta. Ongelmajäte kaksi kertaa vuodessa Sorttiasemalle. Työntekijöiden vuosittainen virkistyspäivä luontokohteeseen.
Ympäristötoimintaamme sisältyy kirkossa saarnaaminen, seminaarien, elokuvailtojen ja työpajojen järjestäminen. Esimerkiksi kynttilöiden ylijäänyt vaha kerätään ja siitä tehdään itse uusia kynttilöitä. Ruokavaliomme yhteisössä on kasvis-kala päivittäin ympäri vuoden. Liikkumisessa suosimme sähköyhteiskäyttöautoa aina kuin mahdollista.”
Rovasti Ilkka Sipiläinen, johtava asiantuntija (yhteiskunta ja kestävä kehitys), Suomen evankelisluterilainen kirkko:
“Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on oma ympäristöjärjestelmä, Kirkon ympäristödiplomi. Siinä ovat mukana käytännössä kaikki suurimmat seurakunnat ja yhtymät ja monia pienempiä.
Kirkko hyväksyi myös viime helmikuussa Hiilineutraali kirkko 2030 -strategian. Se on virallinen kirkon energia- ja ilmastostrategia, joka viitoittaa tien hiilineutraaliin kirkkoon vuoteen 2030 mennessä.
Kirkko haastaa joka kevät pääsiäispaaston aikaan ihmisiä tulemaan mukaan ekopaastoon, jolla etsitään elämäntavan muutoksia, jotka hillitsevät ilmastonmuutosta.”
Diakoni Vladimir Sokratilin, Suomen ortodoksinen kirkko: “Ekumeeninen Patriarkka Bartolomeos, jonka alaisuuteen myös Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu, on omalla toiminnallaan ja opetuksellaan näyttänyt suuntaa niin ortodoksiselle kirkolle kuin koko maailmalle jo 30 vuoden ajan. Hän on osoittanut vakuuttavasti, että ortodoksisen kirkon perinne on harmoniassa ekologisen elämäntavan kanssa. Vuosittain syyskuun ensimmäisenä päivänä myös Suomessa vietetään ekumeenisen patriarkan siunaamana luomakunnan päivää. Ympäristön ja sen suojelun puolesta rukoileminen – Jumalan luomakunnalle kuuluvan kunnioituksen osoittaminen – kirkkovuoden ensimmäisenä päivänä alkoi vuonna 1989 ekumeenisen patriarkan aloitteesta. Sittemmin siitä muodostui vuosittainen perinne eri kirkkojen piirissä. Ensin tätä käytäntöä seurasi Euroopan kirkkojen konferenssi ja myöhemmin vuorollaan Kirkkojen maailmanneuvosto sekä katolinen kirkko.
Myös yksittäisissä seurakunnissa Suomessa on havahduttu kiinnittämään huomiota yhteisön ja sen jäsenten elämäntapaan ja valintoihin ympäristön näkökulmasta.”
Toni Ahva
Kuvituskuvat: Pixabay.