• Etsijä -lehti

Henkiä uskovissa?

Päivitetty: kesä 22


Muistan, miten itse lapsena uskoin, että minussa olisi mahdollisesti paha henki, ja olisin myös itse paha, ja päätyisin mahdollisesti helvettiin. Niin minulle joskus kotona sanottiin tai niin annettiin ymmärtää. Tiedän siis jotain siitä, miltä tällainen hengellinen väkivalta tuntuu.


Nuorisotyön varrella olen keskustellut nuorten kanssa, jotka ovat törmänneet ongelmalliseen opetukseen henkivaltoihin liittyen. Psykologisia ja psykiatrisia ongelmia, riippuvuuksia ja vääriä valintoja on esimerkiksi pyritty selittämään sillä, että ihmisessä on paha henki. En osaa ottaa kantaa ilmiön yleisyyteen, mutta kyseessä ei nähdäkseni ole aivan marginaalinen ongelma.


Käytännössä esimerkiksi rukoustilanteessa on voitu käyttää vaikkapa ilmaisuja “masennuksen henki” tai “riippuvuuden henki”, ja niitä on pyritty käskemällä ja rukoilemalla ajamaan ihmisestä ulos. Seuraukset ovat vaihdelleet ahdistumisesta pysyvään traumaan.



Toisista uskovista henkiä ulosajavat ihmiset eivät tietenkään yleensä tarkoita pahaa, vaan päinvastoin hyvää. He eivät myöskään ole tyhmiä, eivätkä aina selitä kaikkea mahdollista pahoilla hengillä. Toiminnan tunnusomaisia piirteitä ovat kuitenkin:


• Usko pahojen henkien merkittävään toimintavaltaan


• Ihmisen fyysisten ja psyykkisten ongelmien tai ei-toivotun käyttäytymisen painottunut selittäminen pahoilla hengillä


• Henkien ulosajaminen ja ”diagnosoiminen” ilman valvontaa, tavallisten maallikkokristittyjen toimesta, joilta puuttuu asianmukainen psykiatrinen osaaminen ja toimintaan pätevöittävä koulutus



Olen saanut luvan siteerata muutamia minulle lähetettyjä kokemuksia näistä teemoista. Alle olen valinnut niistä kaksi. Toivon, että ne puhuvat puolestaan siitä, miksi on tärkeää pitää mieli maltillisena kohdattaessa psykologisia ja psykiatrisia ongelmia hengellisessä viitekehyksessä.


Ensimmäisen tarinan nuori selvisi olosuhteisiin nähden hyvin:


”Kerran viitisen vuotta sitten yksi tuttava yritti ajaa rukouksella pahoja henkiä pois, jotka hänen mielestään aiheuttivat minussa masennusta ja kipuja. [...] Koin tilanteen todella ahdistavana ja ilmoitin siitä seurakunnan johtajalle, joka myös sanoi ettei niin saa tehdä.

En itse siinä tilanteessa tai ikinä muutenkaan ole ajatellut, että mitkään minun vaivat johtuisivat tuollaisista asioista. Sellaista puhetta olen kyllä kuullut useamman kerran ihan tuttaviltakin, että nämä asiat olisi sellaisia. [...] Alkuunsa kun olin epävarma ja peloissani koko tilanteesta koin tuollaiset puheetkin ahdistavina.”


– Nainen, 30v



Surullista kyllä, joskus tulos voi näyttää myös tältä:


”Muistan kun ihan masennuksen alkuaikoina eräässä hengellisessä tilaisuudessa minusta yritettiin ajaa riivaajia ulos. Tavallinen rukoustilanne saattoi herkästi muuttua vieraiden henkien pois ajamiseksi [...].


Eräässä kaikista äärimmäisimmässä rukoustilanteessa masennuksen hengen käskettiin jopa kertomaan nimensä ja tehtävänsä. Tämä asetti minut hyvin ahdistavaan tilanteeseen, sillä minulle nuorena (silloin noin 15 vuotiaana) tuli pakottava tarve keksiä jotakin, jotta ahdistava tilanne etenisi ja minä pääsisin siitä pois. [...] Kyseisen tapauksen seurauksena oon jättäytynyt seurakuntien piiristä pois.”


– Nainen, 27v




Mikael Elmolhoda

Kirjoittaja on teologian maisteriopiskelija ja psykologian aineopiskelija, jonka työhistoria on nuorisotyössä. Kirjoittaja on kiinnostunut mm. sielunhoidosta, uskonnollisen toiminnan etiikasta, hengellisestä väkivallasta sekä erityisesti hengellisesti satutettujen ihmisten tukemisesta.


Kuvat: Unsplash.com

#dialogi #joulukuu2019

© 2019  Etsijä on Kulttuuri-, mielipide-, tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.